sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Viikko 43: Manseviikko

168 metriä korkea Näsinneula.

Pelipainotteisen WoW-viikon jälkeen siirryin Tampereelle viikoksi, kun viikolla 43 vuorossa oli "Manseviikko". Manseviikon tarkoituksena oli tutustua syvemmin Tampereen kaupunkiin ja tamperelaisuuteen. Olin kerännyt vinkkejä viikkoa varten facebookissa ja sainkin paljon hyviä ehdotuksia, mitä minun tulisi tehdä, nähdä ja kokea. Ehdotuksiin kuului mm. Näsinneulaa, Pyynikkiä, mustamakkaraa, penkkiurheilua, nyssellä ajamista, manserockin kuuntelua, Kummeleita, siipiravintolaa ja lenkkeilyä. Olen käynyt Tampereella 2000-luvun aikana muutamia kertoja vuodessa siskojen luona, mutta en ole tutustunut Tampereen tarjoamiin mahdollisuuksiin riittävän syvällisesti. Tämän viikkotehtävän tarkoituksena oli siis saada selkeämpi käsitys Tampereen hienosta kaupungista.

Pyynikin näkötornin maisemia.

Aloitin viikkotehtäväsuorituksen tekemällä ”tamperelaisuustestin” ja tulokseksi tuli -7 ("tamperelainen vain pakon edestä"). Tein saman testin sunnuntaina uudestaan ja viikko oli vaikuttanut ainakin testituloksen perusteella minuun positiivisesti, sillä tulos oli kääntynyt plussan puolelle: sain tulokseksi +2 ("tamperelainen puhkeamassa"). Jotain oli siis viikon aikana opittu ja koettu. Manseviikon aloitin pyöräretkellä ympäri kaupunkia. Elokuun geokätköilyviikon aikana opin paljon uusia asioita Joensuusta geokätköilyn kautta, joten päätin hyödyntää kyseistä kokemusta myös manseviikolla ja lähdin viikon alkajaiseksi kiertämään Tamperetta geokätköilyn merkeissä. Kiersin kätköjen perässä mm. Linnainmaata, Messukylää, Kalevaa ja päädyin lopulta Tampereen keskustaan. Maanantain aikana löysin 16 kätköä ja sain tutustua mm. Tampereen kirkkoihin, puistoihin ja lenkkipolkuihin. Geokätköilyreissun päätteeksi menin parturiin ja sanoin siellä, että hiukset saa leikata perinteiseen manselaismiehen tyyliin. Lopputulos oli lopulta melko hillitty, vaikka lupa oli laittaa tukka täysin uusiksi. Parturin jälkeen kävin etsimässä Tammelantorilta mustamakkaraa, mutta olin liikkeellä väärään aikaan enkä saanut maistaa sitä vielä. Penkkiurheilun kannalta Tampere on melko oivallinen kaupunki, koska pääsarjajoukkueita löytyy monesta eri lajista ja penkkiurheiluravintoiloita löytyy paljon ympäri kaupunkia. Kävin suorittamassa Hot Wings-suorituksen Pub Aikalisässä, jossa kävin katsomassa jenkkifutista siipien kera.

Siipiä ja jenkkifutista Pub Aikalisässä.

Tiistaina sain suoritettua monia ehdotettuja asioita. Puolen päivän aikaan kävin syömässä elämäni ensimmäisen kerran mustamakkaraa Tammelantorilla. Mustamakkara oli paljon parempaa kuin etukäteen oletin sen olevan. Puolukkahillo ja maito sopi oikein hyvin sen kanssa. Voin ja aion syödä mustamakkaraa uudestaankin. Tammelantorilla oli jonkin verran ihmisiä koleasta syyssäästä huolimatta. Kävin jututtamassa muutamia tamperelaisherroja ja kyselemässä mikä Tampereessa on parasta, mutta herrasmiehet olivat melko vaitonaisia ja mainitsivat vain mustamakkaran. Tappara vs. Ilves-keskustelun suhteen he olivat kovin vaitonaisia ja syy selvisikin pienen juttelun jälkeen: molemmat olivat JYPin faneja. Sitä ei Tampereella välttämättä uskalla sanoakaan ääneen. 

Mustamakkara yllätti positiivisesti.

Tammelantorilta suuntasin keskustan kautta kohti Pyynikin näkötornia ja munkkikahveja. Pyynikin näköalatornista avautui upeat maisemat ja samalla sain testattua omaa tamperetietoisuuttani, kun yritin hahmottaa missä suunnassa oli mikäkin kaupunginosa. Pyynikin reissulla kävin hakemassa myös muutaman geokätkön sekä juoksemassa Pyynikin portaita, jotka olivat paljon lyhyemmät kuin olin kuvitellut. Pispalan portaat ovat ne toiset tunnetut portaat, joista puhutaan, mutta en lopulta ehtinyt käydä niitä testaamassa. Opin Pyynikin reissulla myös sen, missä Varala sijaitsee. Opiskelukaverini Noora on siitä puhunut, mutta en ollut aiemmilla Tampereen vierailuilla käynyt lähelläkään Varalaa. 

Pyynikin portaat tuli testattua.

Tiistai-iltana kävin Teivon raviradalla, jossa vietettiin Toto-iltaa. Minulla jäi heinäkuun lopussa Joensuun kuninkuusravit väliin ja nyt tuli oiva sauma lievittää sitä pettymystä Teivon raviradalla. Meininki raveissa oli kiehtova ja löin vetoa jokaisesta kymmenestä lähdöstä. Sain ainoastaan yhden osuman, mutta olin myös erittäin epäonnekas: kolmessa lähdössä minun veikkaamani hevonen hävisi kiritaistelun aivan viimeisten metrien aikana. Jos nämä kiritaistelut olisivat kääntyneet minun hevosten voitoksi niin olisin saanut mukavat voitot, mutta tällä kertaa jäin lievästi tappiolle. Teivon ravikokemus oli sen verran mukava, että aion lähteä katsomaan Joensuun iltaraveja tulevaisuudessa. Hieman koukuttavaa hommaa tuo on.

Totoilua Teivon raviradalla.

Keskiviikkona kävin katsomassa Tampereen parasta lätkää, kun Tappara pelasi Hakametsässä Vaasan Sportia vastaan. Tappara pelasi melko aneemisen pelin, mutta pystyi voittamaan reilun 4000 katsojan läsnäollessa Sportin lukemin 2-1. Hakametsän yleisön meininki oli muuttunut positiivisempaan suuntaan muutamassa vuodessa, koska nyt faniryhmä piti selkeästi ääntä ja tunnelmaa yllä ja kannustuksessa keskityttiin kannustamaan omiaan eikä buuaamaan vastustajalle. Vaikka olenkin Tappara-fani niin en ole aiemmin pitänyt Tapparan fanikulttuurissa, jossa tärkeämpää on ollut huutaa vastustajille kuin kannattaa omiaan. Siinä mielessä olin positiivisesti yllättynyt tästä muutoksesta. 

Tappara jatkoi vahvaa alkukauttaan voittamalla Sportin.

Perjantaina oli hieman naisellisempi päivä. Päivällä pyörähdin IKEAssa parin tunnin mittaisella visiitillä ja illalla kävin katsomassa naisten salibandyliigan ottelua Classic vs. O2-JKL. IKEA on ollut aina yksi suosikkipaikoistani ja nyt tuli vähän ikävä Järvenpään aikoja, kun IKEAssa tuli pyörittyä useammin ja silloin oli mahdollisuus ostella vaikka mitä. Nyt en voinut ostaa sieltä paljoakaan, koska tavaroiden kuljettaminen Joensuuhun ei ole kovinkaan helppoa. Perjantai-illan Classicin ja O2:sen ottelussa joukkueiden tasoero tuli 1.erän lopussa esille ja Classic voitti jyväskyläläiset lopulta lukemin 12-1. En ollut aiemmin käynyt Tampere Areenalla, joten sekin tuli nyt nähtyä. O2-JKL:n pelissä mieltä lämmittävää oli nähdä vanhan pelaajani Siljan tekemä maali normaalisti aivan maalivahdin alueen rajoilta. Ex-koutsi oli erittäin ylpeä kyseisestä suorituksesta, vaikka muuten peli oli Classicin näytöstä. Classicin pelaajista suurimman vaikutuksen teki Ella Alanko, vaikka hän huilasikin viimeisen erän. Ella on vakuuttava ja näyttävä pelaaja, jota on ilo katsella.

IKEA: taivas maan päällä.

Manseviikolla kävin tietenkin myös Näsinneulassa katsastelemassa maisemia. Näsinneulan maisemat olivat upeat, varsinkin kun aurinko paistoi kirkkaana taivaalla. Näsinneulavisiitillä huomasin miten hyvin olin oppinut tuntemaan Tamperetta: hahmotin yläperspektiivistä missä mikäkin kaupunginosa sijaitsee ja bongailin tuttuja paikkoja (mm. Ratina, Pyynikin näköalatorni, tornihotelli, Hervannan vesitorni). Särkänniemen keikka jäi välistä vuodenajan takia, mutta tulipahan nähtyä minkälaisia laitteita Särkänniemessä on. 

Aurinkoiset maisemat oli Näsinneulavisiitin aikaan.

Viikon aikana luin tietenkin Aamulehteä aamuisin, jotta tiesin mistä Tampereella puhutaan. Katsoin viikon aikana myös Uusi päivä-tv-sarjan kaikki viikon jaksot. "UP" on kuvattu Tampereella, joten kuului omalta osaltaan tähän viikkoon. En ollut aiemmin katsonut UP-jaksoa kokonaan, mutta ihan sympaattiselta sarjalta se vaikutti. Tähän viikkoon sopi myös mainiosti YLEn stand up-kilpailun Naurun tasapainon semifinaali, jonka teemana oli ”Manserock”. Sitä oli hauska katsella juuri tällä viikolla, kun olin itsekin juuri tutustunut tarkemmin manseen ja myös manserockiin (olin tehnyt spotifyssä "manserock"-soittolistan). Kyseinen Naurun tasapainon jakso on katseltavissa Areenassa: 
http://areena.yle.fi/1-2623971?autoplay=true


Aamulehden osuva otsikko.

Manseviikko toi mukavaa vaihtelua tähän syksyyn, koska olen ollut pääsääntöisesti Joensuussa koko syksyn. Manseviikon tarkoituksena oli tutustua Tampereen kaupunkiin ja tamperelaisuuteen mahdollisimman hyvin ja koen onnistuneeni siinä. Viikon onnistumista kuvastaa tamperelaisuustestin tulos ja se, että osaan hahmottaa Tamperetta nykyään maantieteellisesti selkeämmin ja tiedän, mitkä asiat ovat tamperelaisille ”tärkeimpiä” ja mitä he pitävät Tampereessa maininnan ja tutustumisen arvoisena. Sain tehtyä lähes kaikki facebookin kautta ehdotetut asiat ja ne ehdotukset tulivat pääsääntöisesti tamperelaisilta (nykyisiltä tai entisiltä). En tiedä olisinko koskaan tutustunut ja oppinut tuntemaan Tamperetta näin hyvin ilman tätä viikkotehtävää. Jälleen on yksi sulka lisätty viikkotehtävävuoden hattuun: olen saanut jälleen uutta oppia yksinkertaisella tavalla.

Tampereen komein rakennus: 88,5m korkea tornihotelli.


Viikko 44: Back to the 90`s


Menneellä viikolla muisteltiin sitä, kuinka 30 vuotta vanhassa ”Paluu tulevaisuuteen”-elokuvassa käytiin vierailemassa 21.10.2015 silloisessa tulevaisuudessa. Itselläni on luvassa eräänlainen aikahyppy viikolla 44, kun palaan ajassa yli 15 vuotta taaksepäin ja yritän elää viikon ajan sellaista elämää, jota elettiin 1990-luvulla. Tämän viikkotehtäväsuorituksen suurin haaste on se, että ympäröivä maailma elää vuotta 2015 ja minun pitäisi yrittää elää siinä 1990-luvun avuin. Tämä kuuluu niihin viikkotehtäviin, joissa suoritus muotoutuu ja tarkentuu viikon edetessä eli aina kun tajuan jonkin tilanteen/asian, joka ei kuulunut vielä 1990-luvulle niin jätän sen tekemättä.

Paluu 1990-luvulle.

Etukäteen ajateltuna merkittävimmät ”puutteet” ovat kännykän ja internet-yhteyden puute. Nämä molemmat olivat toki jo osittain käytössä 1990-luvulla, mutta päädyin jättämään ne lähes kokonaan pois, että saan hieman lisähaastetta tähänkin viikkoon. Kännykkää pidän kotona eteisen pöydällä ja käytän sitä ainoastaan samalla tavalla kuin lankapuhelinta käytettiin eli vastaan puhelimeen tai voin soittaa sillä ainoastaan kotona ollessani. Televisiosta saan katsoa ainoastaan YLEn kanavia, MTV3:sta ja Nelosta. Aion pelata viikon aikana 8-bittistä Nintendoa ja 90-luvun tietokonepelejä. Jos mieleni tekee katsoa elokuvia niin niitä minä katson videoilla. Musiikkia voin kuunnella ihan normaalisti radiosta, mutta minulla on myös muutama CD-levy tallella 90-luvulta (mm. Captain Jackia). Tämän viikkotehtäväsuorituksen aikana minuun saa yhteyden parhaiten siis soittamalla ja toivomalla, että olen kotona ja ehdin vastaamaan puhelimeen. Myös posti kulkee normaalisti ja vanhanaikaisesti kotiovelle saa tulla tarkastamaan olenko kotona. Tämä voi olla erittäin mielenkiintoinen ja mieltä avartava viikko, kun tulee huomattua miten paljon maailma ja arki on muuttunut 15 vuoden aikana. Netittömyys ei tule olemaan vaikeaa, koska olen tänäkin vuonna jo ollut ilman sitä viikon yksipyöräisviikolla. Ilman kännykkää oleminen voi tuottaa jonkin verran haasteita nykyään, kun on tottunut olemaan saavutettavissa koko ajan. Näistä haasteista huolimatta palaan 90-luvulle hyvällä mielellä! :)

Herätyskello herättää minut maanantaina 1990-luvulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti