Viikko 33: Muisteluviikko

Viikolle 33 otin viikkotehtäväksi muisteluviikon, jonka tarkoituksena oli muistella omaa elämääni tähän 17.elokuun pyöreään syntymäpäivään saakka. Muistelu tapahtui lähinnä kuvien, lehtileikkeiden ja muiden arkistoista löytyneiden asioiden/tavaroiden kautta. Tein itselleni listauksen syntymästä tähän päivään saakka kaikista merkittävistä tapahtumista ja asioista elämäni varrelta, jotka vain viikon aikana tuli mieleen. Blogikirjoitusta varten tein pienen koosteen näistä viikon muisteluistani.

Olen syntynyt Kuopion sairaalassa elokuun 17.päivä kello 4.08. Olen elämäni aikana asunut Siilinjärvellä, Kuopiossa, Varkaudessa, Helsingissä, Järvenpäässä ja Joensuussa. Koen olevani sydämeltäni varkautelainen, vaikka muutin sieltä pois jo kahdeksan vuotta sitten. Olen valmistumassa tulevana lukuvuonna kolmanteen ammattiin ja sen jälkeen minulla ei ole tietoa, mihin päin elämäni minua seuraavaksi johdattaa. Minulla on kohta sosionomin ja kirkon nuorisotyönohjaajan papereiden lisäksi luokanopettajan ammattiin kelpaavat maisterin paperit, joten töitä minulle pitäisi kaiken järjen mukaan löytyä. Tällä hetkellä kaikista kiehtovin paikka on Kuopio, mutta varmaksi en osaa sanoa missä olen muutaman vuoden päästä.

Järvenpään legendaarinen pihamökkini :)

Olen matkustellut elämäni aikana melko vähän, koska minä LUULIN pitkään että minulla on lentopelko. Kävin alle vuoden ikäisenä Mallorcalla ja 2000-luvulle mennessä vielä kaksi muuta kertaa Espanjassa. Luulin jostain syystä aina vuoteen 2014 saakka, että minulla on lentopelko enkä sen vuoksi halunnut/uskaltanut matkustaa lentäen. Päätin kuitenkin testata minun lentopelkoani keväällä 2014 lähtemällä myöhäiselle rippilahjamatkalle lähes 90-vuotiaiden mummoni ja ukkini kanssa Israeliin. Israelin reissulla totesin, ettei minulla olekaan lentopelkoa ja siitä aukesikin aivan uudenlainen maailma minulle. Sen reissun jälkeen olen käynyt opiskelutovereiden kanssa Puolan Katowicessa katsomassa lentopallon MM-kisoja viime syksynä ja lisäksi kävin kaksi kertaa isosiskon perheen luona Wienissä viime jouluna viikon sekä tämän vuoden toukokuussa kolmen viikon ajan. Wienin reissun yhteydessä kävin katsomassa myös jääkiekon MM-kisoja  Tshekin Ostravassa sekä tein päivän visiitin Slovakian kauniiseen Bratislavan kaupunkiin. Seuraavaa reissua en ole vielä varannut, mutta yksi mahdollisuus on lokakuussa edessä olevat lentopallon EM-kisat Italian Busto Arsiziossa. Ne kiehtoisi paljonkin, koska Italiassa en ole käynyt ja kisajoukkueessa pelaa vanhoja varkautelaisia lukiokavereita. Suurin matkahaaveeni on matkustaa Hawaijille ja vaeltamaan suosikkitelevisiosarjani Lostin kuvauspaikoille.

Pääsin käymään Kuolleessa meressä keväällä 2014.

Muutimme Kuopiosta Varkauteen, kun olin siirtymässä 2.luokalle. Kuopion ajoista muistan lähinnä kerrostalopihapiirin kaverit ja leikit sekä 1.luokalta muutamia jännittäviä muistoja. Varkauden ajoista muistan huomattavasti enemmän ja muistojen sekä erilaisten kokemusten moninaisuus on tehnyt Varkaudesta sydämessäni kotikaupungin. Varkauden vuosien aikana tapahtui niin paljon, että niitä kaikkia oli vaikea viikon aikana ehtiä listaamaan. Päällimmäisenä muistan Varkaudesta lapsuuden ja nuoruuden monipuoliset pihapelit eri lajeineen kavereiden kanssa. Hauskoja muistoja on paljon myös legendaarisista Torpan discoista, jossa olin myöhemmin myös DJ-hommissa.

DJ Lazze & oranssit hiukset.

Toimin Varkaudessa myös Warkiksen jääkiekkojoukkueen lyhytaikaisen faniklubin perustajana, olin ehdokkaana seurakunta- ja eduskuntavaalaleissa, kuvasimme ”Golden Boys”-nimisellä porukalla yhteensä kolme kahden tunnin DVD-sarjaa. Olin Varkauden seurakunnassa aktiivinen isonen, solu- ja kerhonohjaaja sekä nuorisotyön avustaja. Minulla oli 15-17-vuotiaana omat nettisivut, joissa vieraili parhaimpana vuotena yli 20 000 ”kävijää”. Minä löysin tietokoneen vanhoista tiedostoista mm. nettisivuilla olleet kaveriesittelyt, joita oli hauska lukea vuosien jälkeenkin.

Katkelma Golden Boys 4:sen "Morkkis"-puhelinvisasta.

Harrastuksista jalkapallo jäi lyhyeksi kokeiluksi ja salibandyakin maltoin pelata vain kolme kautta, mutta aloitin lopettamisen jälkeen valmentamaan Varkauden Tarmon poika- ja tyttöjunioreita. Valmennusura kestikin aina tämän vuoden kevääseen saakka, kun valmensin VarTan juniorijoukkueiden lisäksi Tuusulassa 7-9-vuotiaita TuSByn poikia kaksi vuotta sekä viimeiset neljä kautta TuuU:n naisten edustusjoukkuetta. Varkauden vuosina olin myös keilahallilla töissä ja siinä ohessa keilasin muutamia vuosia käyden kolme kertaa nuorten SM-kisoissa. Varkauden lukiossa opiskelun ohessa minä pyöritin mm. lukion salibandysarjaa ja olin oppilaskunnan hallituksen jäsenenä kaksi vuotta. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen kävin armeijan, jonka jälkeen tein töitä Päiviönsaaren yläkoululla, Varkauden keilahallilla sekä seurakunnalla varhaisnuorisotyön sijaisena. Vuonna 2007 olikin aika suunnata pois Varkaudesta kohti uusia maisemia.

Kokemus joka naurattaa edelleen: kansanedustajaehdokkuus.

Varkaudesta muutin pois vuonna 2007, kun lähdin opiskelemaan sosinomiksi ja kirkon nuorisotyönohjaajaksi Järvenpäähän. Siellä menikin erittäin mukavat neljä vuotta. Niistä vuosista jäi käteen paljon mukavia muistoja sekä kaksoistutkinnon lisäksi mm. uusia kavereita, monivuotinen yhteistyö Tuusulan seurakuntaan ja vuonna 2010 Kreikasta Suomeen saapunut Mojito-koira. Oli mielenkiintoista asua lähellä pääkaupunkiseutua ja nähdä sitä puolta Suomesta. Järvenpää ei ollut kaupunkina erityisen viehättävä, mutta elämä itsessään siellä oli erittäin mukavaa.

Mojito ja Ressu vuodelta 2010.

Valmistuttuani Diakonia-ammattikorkeakoulusta hain ja pääsin opiskelemaan luokanopettajaksi Joensuuhun. Nyt minulla lähtee Joensuussa viides opiskeluvuosi ja edessä siintää valmistuminen. Olin todennut joskus nuorempana, että ”ennen 30 ikävuotta ei työelämään kannata mennä”, ja se toteamus tulee käymään toteen. Elämäni paras pettymys on ollut ehdottomasti se, kun en päässyt Joensuuhun opiskelemaan vuonna 2007 samalla kuin hain Järvenpäähän. Hauskaksi tilanteen tekee se, että sain silloin soveltavuuskokeiden haastattelusta 10/10 pistettä ja ryhmätilanteestakin 8/10, mutta silloisten kriteerien mukaan kokonaispisteet (yo-todistus, VAKAVA-koe + soveltavuuskokeet) eivät riittäneet opiskelupaikkaan. Olen jälkikäteen iloinen niistä monipuolisista kokemuksista mitä olen sen pettymyksen ansiosta kokea. Työelämässä ehdin olemaan vielä pitkään, vaikka olen ”vasta nyt" valmistumassa viimeiseen ammattiini. Joensuu on ollut kiva kaupunki varsinkin urheilullisesssa ja liikunnallisessa mielessä eikä minulla ole täältä mitään kiirettä pois väkisin. Aion nauttia Joensuun antimista ainakin vielä tulevan lukuvuoden ajan.

Joensuun suuret tuolit ja pienet miehet.

Liikunta ja urheilu ovat olleet minun elämässä näkyvästi esillä lapsesta asti. Olen harrastanut (lisenssitasolla) ainoastaan jalkapalloa, salibandya sekä keilailua, mutta suuri intohimoni on ollut lapsesta asti erilaiset sosiaaliset pihapelit. On ollut onni, että ympärillä on ollut joka kaupungissa tyyppejä, joiden kanssa on saanut urheilla ja liikkua monipuolisesti. Omat henkilökohtaiset huippusaavutukset urheilun saralla ovat FC Jökkiksen kanssa saavuttamat 7 MM-mitalia norsupallosta sekä umpihankifutiksesta: kruununa tietenkin vuoden 2011 maailmanmestaruus Savonlinnan norsupallon MM-kisoissa. Korkealle arvostan myös tämän vuoden "Huippu-urheilijan treeniviikon", jonka aikana treenasin Jukka Keskisalon treeniohjelman mukaisesti ja selvisin siitä erittäin mainiosti, kun huomioi minun urheilutaustani.

Norsupallon maailmanmestarit @ FC Jökkis.

Olen harrastanut vuosien varrella myös arkisempia asioita, kuten mm. rekkaribongausta, penkkiurheilua, pokeria, parkouria ja uusimpana harrastuksena aloitin nyt viikkotehtäväviikon kautta geokätköilyn. Viikkotehtävien kautta olen saanut uudenlaisia kokemuksia ja esimerkiksi vuoden 2009 viikkotehtävävuoden aikana löysin parkourin omaksi harrastukseksi. Parkourin huippuvuodet ajoittuvat Järvenpään aikoihin, mutta se loppui Joensuuhun muuttamisen aikoihin. Teimme kavereiden (=FlowRidersin") kanssa parkourvideon samalla (viikkotehtävä)viikolla, jolloin aloitimme kyseisen lajin. Video on edelleen nähtävissä youtubessa: 
https://www.youtube.com/watch?v=1R3Z52fe1FM

Parkouria liekeissä.

Jos nopeasti pitäisi mainita jotain tähän astisen elämäni huippujuttuja ja -kokemuksia niin mieleen tulee mm. norsupallon maailmanmestaruus, kaksi viikkoa takaperinkävelyä sekä viikkotehtävävuodet (2009 & 2015), mummon ja ukin kanssa Israelissa käynti, lentopallon MM-kisareissu Katowicessa, tämän kevään kolmeviikkoinen Wienin reissu, syömiskisa keväältä 2007, torpan discon (ensimmäinen) tanssikisan voitto ja Puhalla nollien DJ-kisan voitto, Mojiton saapuminen Suomeen sekä pesäpallon suurleirin avajaisjuonto noin 1500 ihmisen edessä.  Myös kohtaamiset eri fanitettavieni henkilöiden kanssa ovat jääneet tottakai mieleen... :) Näiden lisäksi tuli viikon muisteluiden aikana paljon muitakin kivoja juttuja mieleen, mutta jääköön ne tässä yhteydessä mainitsematta.

Karjalaisen juttu takaperinkävelystä:

http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/39697-28-vuotias-mies-kaveli-noljakasta-takaperin-lidliin

Kaikkia huonoja ja ikäviä asioita en edes halua muistella, mutta oman isän kuolema 17-vuotiaana on ollut selvästi ikävin kokemus elämäni aikana. Muita ikäviä asioita on ollut ihmissuhteisiin liittyvät pettymykset, puukotusyritys reilu 10 vuotta sitten sekä kolmen varkautelaisen voimin minun kimppuun käyminen eli hyvin yksipuoliseksi jäänyt tappelu. Onneksi noistakin tapahtumista on selvitty terveenä ja hengissä, koska pahastikin olisi voinut käydä. Kuten ehkä jotkut minut tuntevat tietävät niin minä keskityn mielummin positiivisiin asioihin elämässä ja se toistui tämänkin viikkotehtävän aikana: muistelin ikäviä asioita huomattavasti vähemmän kuin niitä kivoja ja positiivisia asioita.

Tämä muisteluviikko oli mukava piristys tähän elämänvaiheeseen ja oli hauska palata erilaisin elämäntilanteisiin mitä ei ole tullut pitkään aikaan muisteltua. Minulla ei varsinaista ikäkriisiä ole tullut ja yleisfiilis tämän muisteluviikon jälkeen on ("yllättäen") positiivinen: paljon olen ehtinyt näiden vuosien aikana tehdä, kokea ja nähdä. Siitä voin olla kiitollinen kaikille ympärillä oleville ja joskus olleille ihmisille. Toivottavasti tulevaisuudessa sama meno jatkuu. Viikkotehtävävuosi jatkuu tämän vuoden loppuun asti ja jos loppuvuosi menee yhtä hyvin kuin tähän mennessä niin tästä(kin) vuodesta on tulossa erittäin hieno vuosi ja suuri syy löytyy nimenomaan monipuolisista ja innostavista viikkotehtävistä. Kiitos kaikille synttärionnitteluista, jatketaan tästä kohti uutta ikäkautta! :)

:)

Viikko 34: Urheilutestiviikko

Tulevana viikonloppuna on luvassa norsupallon MM-kisat Savonlinnassa, joten haluan keskittyä niihin synttäreiden jälkeen. Tämän vuoksi en ota viikkotehtäväksi mitään koko viikon jatkuvaa ja kestävää suoritusta. Päätin tehdä tästä viikkotehtäväsuorituksesta jokavuotisen perinteen eli aion testata/mitata erilaisia urheilusuorituksia ja laittaa tuloksia ylös, jotta voin vuosittain vertailla mihin suuntaan oma suoritustasoni on mennyt. En ole vielä päättänyt mitä kaikkia suorituksia aion tehdä, mutta yleisurheilukentällä tulen suuren osan suorituksista suorittamaan.

Ikinuorta viikkoa kaikille! :)