Viikko 32: Geokätköily- ja rekkaribongausviikko

Viikolla 32 yhdistin yhden vanhan harrastukseni (rekkaribongauksen) sekä uuden potentiaalisen harrastuksen (=geokätköily). Geokätköilyä olin jo muutaman vuoden ajan halunnut testata ja koska testailu oli siirtynyt tähän vuoteen saakka niin mikäpä olisi ollut parempi paikka sen testailuun kuin viikkotehtäväviikko? Otin viikkotehtävään mukaan siis myös rekkaribongauksen. Olen harrastanut sitä jo vuodesta 2010 saakka ja nyt on ollut erittäin hidasvauhtinen vuoden pätkä ja halusin viikkotehtävän kautta saada rekkaribongaukseenkiin uutta nostetta pienen taantumavaiheen jälkeen. Viikkotehtäväsuorituksen tavoitteet olivat saada rekkaribongaus etenemään jälleen mahdollisimman hyvällä tahdilla ja opetella/oppia geokätköilyn perusteet viikon aikana.

Viikkotehtäväsuoritus vei minut monenlaisiin paikkoihin.

Geokätköilyn huumaa, jästien välttelyä ja geosilmän kehitystä

Geokätköily (engl.geocahcing) on ulkoiluharrastus, jossa etsitään GPS-satelliittien avulla ulkoilmaan piilotettuja kätköjä. Geokätköt voivat olla minkälaisia tahansa ja niitä voi kätkeä kuka vain. Geokätköilyssä yhdistyy ulkoilu, piiloleikit sekä tietyllä tapaa myös suunnistus. Geokätköilyosuus oli tämän viikkotehtävän pääosuus ja sellaiseksi se toden totta muodostuikin: olin geokätköilemässä viikon aikana yli 25 tuntia Joensuussa ja Kuopiossa. Geokätköilyviikosta tuli erittäin mukava kokonaisuus senkin vuoksi, koska minun mukana kätköilemässä oli viikon aikan yli 10 eri kaveria. 

Ensimmäinen kätköni oli perinteinen filmipurkki.

Maanantaipäivä meni vielä lajiin tutustuessa, kun tutustuin lajin sääntöihin ja periaatteeisiin. Olin ladannut puhelimeeni etukäteen ”c:geo”-sovelluksen, josta löytyy kaikki kätköt kartalla ympäri maailman. Oma kätköilyura alkoi ikävästi, koska ensimmäinen kätkö, jota lähdin etsimään, ei ollutkaan enää paikallaan. Muutaman hetken paikalla pyörittyäni katsoin sovelluksesta vinkkejä kyseistä kätköä varten, mutta siellä todettiin, että kätköä ei enää löydy. Sen ovat ilmeisesti JÄSTIT (=ukopuoliset) vieneet pois. Jästi-sana tulikin viikon aikana tutuksi, koska geokätköilyssä yksi periaate on se, ettet saa jäädä kiinni ”jästeille” eli muille ihmisille siitä, että olet etsimässä kätköä. Jästiperiaate tuo omaa mielenkiintoa ja lisähaastetta jo muutenkin kiehtovaan harrastukseen. Muutaman kerran jouduin jo maanantaina välttelemään jästejä ja lopettamaan kätköetsinnät. Maanantain saldoksi jäi lopulta 3 kätköä. Yhtä lähimetsäni kätköä etsin YLI TUNNIN enkä löytänyt ja se vei kätköilyfiilistä loppuillasta. Tunnelmat maanantain jälkeen olivat hieman samanlaiset kuin yksipyöräisviikolla: ei tästä tule yhtään mitään.

Pääsin käymään myös puussa.

Tiistaina oli enemmän vuorossa rekkaribongausta aamupäivästä, mutta sain opiskelutoverini Veikon mukaan kätköilemään iltapäivästä eteenpäin ja lopulta meidän tiistaipäivä sujuikin vahvasti kätköjen parissa: etsimme kätköjä iltamyöhään asti ja löysimme päivän aikana 9 kätköä lisää. Muutama kätkö jäi löytämättä, osittain pimeyden, mutta myös meidän heikkouden takia. Meidän geosilmämme ei ollut vielä kehittynyt tarpeeksi. Päivän mielenkiintoisin geokätkö löytyi Karsikosta ja sen paikan nimi oli "Karsikon casino". Kaiken kaikkiaan saimme kuitenkin tiistaina jo muutaman onnistumisen kokemuksen ja minä tuulettelinkin Pekkalan sillalla iloisesti, kun löysin elämäni kymmenennen geokätkön monien minuuttien etsinnän jälkeen.

10 kätköä tuli täyteen tiistai-iltana! :)

Keskiviikkona vietin rekkaribongauksen ja krokettipelien merkeissä suurimman osan päivästä, joten geokätköily jäi hieman taka-alalle. Alkuillasta kävimme autolla etsimässä kätköä mm. Kyyrönsuolta. Aivan illasta kävimme ennätysporukan kanssa etsimässä minun lähimetsän kätköä, mutta se jäi jälleen löytämättä. Tällä kertaa oli hieman liian hämärää, joka vaikeutti etsintää. Olin siis löytänyt yhden kätkövihollisen, jonka aion kyllä viimeistään seuraavalla viikolla käydä vielä etsimässä. Geokätköily alkoi viedä vähitellen mukanaan minua ja muutamaa kaveriakin. Muutamat onnistumisen kokemukset olivat nostaneet maanantain turhautunutta fiilistä parempaan suuntaan.

Pimeässä etsintä on hieman haastavampaa.

Torstaina suuntasin viikonlopun viettoon Kuopion maisemiin ja siellä oli luvassa uuden kaupungin kätköt. Minä juhlin etukäteen omia synttäreitäni Kuopiossa lauantai-iltana, joten geokätköilyn suhteen torstai-ilta ja perjantaipäivä olivat minun ykkösprioriteetit Kuopion reissulla. Torstai-iltana kävin kävelemässä Männistön alueella ja etsimässä kätköjä, jotka tulivat kävelyreissulla vastaan. Kuopiossa oli sen verran paljon jästejä liikkeellä torstai-iltana, että muutamat kätköt jäivät niiden takia löytämättä: minä en halunnut jäädä jästeille kiinni. Löysin torstai-illan aikana muutamia kivoja kätköjä ja sain aikaan ensimmäisen geokätköilyhaavan, kun yritin saada erittäin tiukasti rakennelmassa ollutta kätköä pois: kädet menivät verille. Sen jälkeen päätin lähteä nukumaan mummon ja ukin luokse, jotta perjantaina olisi intoa, energiaa ja kätköonnea torstaita enemmän.

Ensimmäinen kätköilyhaava.

Perjantaina oli vuorossa kätköilyä tyttöporukalla, kun Joensuun opiskelukaverini Jossu ja kuopiolaistunut varkautelainen Teija olivat mukana reilun 6 tunnnin kätköilyurakassa. Pitkä ja hauska kätköilyurakka tuotti 12 uutta kätköä Kuopion alueelta ja ne olivat hyvin erilaisia ja hauskoja toteutukseltaan. Yksi parkkihallin sisällä ollut kätkö jäi löytämättä: jästiautoilijat olivat aktiivisesti etsinnän tiellä ja itselle tuli hyvin kyseenlainen olo, kun kiertelimme parkkihallin nurkkia eri tasoilla. Lauantaina ennen synttärijuhlintaa kävin hakemassa kolme kätköä Puijon alueelta ja kun olin saanut 29 kätköä viikon saldoksi niin päätin lopettaa mukavaan ja sopivaan lukuun viikon geokätköilyt. Sunnuntaiaamuna kävin vielä täydentämässä lukemaa tasan 30:een kun yksi kätkö oli sopivasti kaverini Kostin talon lähellä. Mukana tässä kätköetsinnässä oli myös vanhat toverini el Toro & Tuomo. Ilman tätä kaksikkoa en olisi kätköä edes voinut saada, sen verran korkealla se oli. Geokätköilyviikon huipennus tuli sitten Trust Kapital turnauksen finaaliotteluiden yhteydessä, kun pääsin halaamaan iki-ihanaa Heidi Suomea ja sain mm. nimmarin minun puma-huppariin. 

"pumadimauron" viikon helmikätkö: Heidi Suomi.

Joensuussa löysin viikon aikana yhteensä 15 kätköä, joista suurimman osan kävin etsimässä tiistaina Veikon kanssa. Kuopiossa kävin etsimässä myöskin 15 kätköä ja 30 on enemmän kuin hyvä loppulukema, koska se sopii lukuna oikein mainiosti tähän tilanteeseen, kun synttärit odottavat viikon päästä. Jos en olisi innostunut geokätköilystä enkä jatkaisi sitä tämän viikkotehtäväviikon jälkeen niin siinä tapauksessa olisin etsinyt viikon aikana enemmänkin kätköjä, mutta koska aion jatkaa tätä tästä eteenpäin niin halusin jättää sekä Kuopioon että Joensuuhun kätköjä tulevaisuutta ajatellen. Erittäin suuri kiitos Veikolle, Mikoille, Kirsille, Henulle, Heikille, Rosalle, Jossulle, Teijalle, Tomille, El Torolle, Triplavisa-Leppilammelle sekä Tuomolle kätköilyseurasta. Tämä nousikin viikkotehtävävuoden kärkeen eri ihmisten osallisuudella mitattuna. KK!

Näistä maisemista saattaa löytyä lähiaikoina uusi kätkö..

ps. Geokätköilyyn voi tutustua mm. seuraavilla nettisivuilla: http://www.geokätköt.fi tai http://www.geocahcing.com

Rekkaribongaus eteni hitaasti mutta varmasti: #615- #634

Myös rekkaribongaus on arkinen ja halpa harrastus, jota voi harrastaa kuka vain: siinä on tarkoituksena löytää suomalaisten autojen rekisterikilvistä (oikeassa) numerojärjestyksessä numerot 1-999. Minä aloitin rekkaribongauksen 31.5.2010 yhdessä varkautelaisen kaverini Lindan kanssa. Numerot 1-99 löytyvät kolminumeroisia rekkareita hitaammin, koska niitä on liikenteessä huomattavasti vähemmän. Minä löysinkin numeron 99 vasta 2.2.2013 eli niiden etsimiseen meni melkein 3 vuotta. Sen jälkeen alle kolmessa vuodessa olenkin bongannut numerot 100-615 eli vauhti on ollut huomattavasti nopeampaa. Viime kesänä bongasin heinäkuussa yli 2 rekkarin päivävauhdilla rekkareita, mutta sen jälkeen alkoi pieni taantumavaihe, joka on jatkunut tähän viikkoon asti: bongasin numeron 500 viime vuoden elokuussa eli minulla meni melkein vuosi 100 numeron bongaamiseen, joka on minulle erittäin hidas tahti. Tämän vuoksi halusin ottaa geokätköilyviikon rinnalle rekkaribongauksen: halusin edistää omaa bongaustani ja päästä jälleen hyvään vauhtiin, jotta pääsisin ensi vuoden puolella bongauksessa ”maaliin” asti.

Ison tien varressa on hyvät spotit rekkaribongaukselle.

Rekkarbongaus jäi viikon aikana selvästi geokätköilyn varjoon, mutta muutaman kerran viikon aikana keskityin pelkästään rekkaribongaukseen. Maanantaina harjoittelin enemmän geokätköilyä ja rekkaribongauksessa etenin ainoastaan yhden numeron eli löysin numeron 615. Tiistaina liikuin kävellen, pyörällä ja autolla päivän aikana hyvin paljon (enimmäkseen geokätköilyn merkeissä) ja sain bongattua numerot 616-622. Keskiviikkona oli vuorossa sitten parin tunnin vahtivuoro ison tien varressa. Menin aamupäivällä Joensuun keskustaan vievän rampin vieressä oleville kumpareille: istuin aurinkotuolissa, otin aurinkoa, kuuntelin musiikkia, join kahvia ja bongasin rekkareita parin tunnin ajan. Bongaustuurini ei ollut erityisen hyvä, mutta etenin sentään numerosta 622 numeroon 625. Tämä oli kuitenkin ehkä yksi koko viikkotehtävävuoden hauskimmista kokemuksista, ja sitä se oli myös autoilijoiden mielestä: monet osottelivat minua, näyttivät peukkua ja muuten vain ihmettelivät mitä minä niillä kumpareilla tein. Aion mukavina aurinkoisina päivinä tehdä tuota vielä uudestaan, koska haluan saada rekkaribongauksen loppuun viimeistään ensi vuoden loppuun mennessä ja tällä tavoin se nopeutuu huomattavasti.

Tunnelmia kumpareilta.

Torstaina suuntasin viikonlopuksi Kuopioon, jossa oli tarkoitus juhlia hieman etukäteen tulevan viikon synttäreitä. Kuopion reissua en kuitenkaan pelkästään juhlan kannalta ottanut vaan lähdin sinne geokätköilyn lisäksi etsimään myös rekkareita. Rekkaribongauksessa minulla kävi huono tuuri Kuopiossa. Etenin sunnuntai-iltaan mennessä numeroon 634 saakka, mutta minulla oli potentiaalia parempaankin: bongailin Puijon tornille vievässä risteyksessä sekä moottoritiellä ajavia että keskustaa kohti ajavia autoja, mutta numeroa 632 ei näkynyt ollenkaan. Sen sijaan numerot 633-639 menivät ohi. Löysin myöhemmin muualta numerot 632, 633 & 634, mutta se ei tuossa vaiheessa paljon lohduttanut.

Puijon juurella tuuri ei ollut läsnä bongauksessa.

Sain huonosta tuurista huolimatta bongattua viikon aikana 20 numeroa, joten rekkaribongaus otti suurimman harppauksen mitä se on minulla tähän mennessä koskaan ottanut. Myös oma 24 tunnin ennätys rikkoutui tiistain ja keskiviikon aikana, kun bongasin 24 tunnin sisällä 11 uutta numeroa oikeassa järjestyksessä: aiempi ennätys oli kesältä 2013, kun yhden päivän aikana etenin 10 numeroa eteenpäin. Rekkaribongauksen lisääminen tähän viikkotehtävään oli lopulta ihan hyödyllinen lisäys, koska vaikka geokätköily vei enemmän aikaa kuin osasin etukäteen arvata niin nämä kaksi halpaa harrastusta tukee toisiaan: kun siirryt kätköltä toiselle niin varsinkin kaupunkiympäristössä vastaan tulee koko ajan autoja. Myös onnistumisen kokemuksia molemmissa harrastuksissa saa mukavan usein. Tästä jatketaan kohti numeroa 999 ja tämän viikon perusteella laitan maltilliseksi tavoitteeksi sen, että bongaan numeron 999 vuoteen 2017 mennessä. Se vaatisi hieman alle 1 rekkari/päivä-tahtia. Se on mahdollista ja siihen pyritään! :)

Tutustu lajiin Turun rekkaribongausliiton sivuilta:
http://turunseudunrekisterikilpinumerotarkkailijoidenklubi.com/

Viikko 33: Muisteluviikko

Minulla on synttärit elokuun 17.päivä eli tulevana maanantaina. Synttäreiden kunniaksi päätin ottaa viikkotehtäväksi ”muisteluviikon”. Aion tutkia vanhoja arkistotavaroitani (+kuvia) ja muistella tähänastista elämääni. Vaikka olen vielä suhteellisen nuori niin olen ehtinyt tehdä elämäni aikana paljon monenlaisia asioita. Aiemmin kesällä tajusin, etten edes muista kaikkea mitä olen tähän mennessä Siilinjärvi-Kuopio-Varkaus-(Helsinki)-Järvenpää-Joensuu-akselilla ja sen ulkopuolella ehtinyt tehdä. Sen vuoksi nyt on hyvä sauma viikkotehtävän merkeissä pysähtyä viikon ajaksi muistelemaan ja miettimään tähän astisen elämän erilaisia vaiheita ja kokemuksia. Teen itselleni henkilökohtaisen ”elämänkertamuistion”, johon merkitsen erilaisia elämänvaiheita, tapahtumia ja muita merkittäviä asioita ylös. Eipähän tarvitse sitten myöhemmin vanhemmalla iällä ja huonommalla muistilla yrittää muistaa kaikkea. 

Tämä on enemmän itselleni tärkeä viikkotehtävä, mutta ensi viikolla teen blogikirjoitukseen pienen koonnin niistä ajatuksista, mitä tämä viikkotehtävä on herättänyt ja ehkä kerron jotain paljastuksia menneistä vuosista. Instagramiin laitan tulevan viikon aikana muutamia kuvia menneiltä vuosilta jostain hauskasta tai muuten vain mieleenpainuvasta hetkestä/vuodesta (IG-seuranta: #lazze2015 @lazzekorhonen). Muistorikasta viikkoa! :)

Minä ja El Toro 2.luokan pikkujouluissa.